Kysy nämä 5 kysymystä itseltäsi, kun ajattelet: "en osaa"

Ajattele, jos osaisit maalata! Miten olisikaan upeaa vangita siveltimellä tyhjälle paperille upeita maisemia. Millaiselta tuntuisikaan antaa luovuudelle siivet! Katsella, miten värit yksi kerrallaan syttyvät loistoon paperilla. Sinun kätesi loihtisi esiin sykähdyttäviä näkymiä. Sitten muistat: "en osaa".

Tai jos osaisit todella tanssia! Estottomasti ja vapautuneesti. Täydellisesti rytmissä. Sulavasti. Mikä tunne olisikaan unohtaa itsensä. Olla yhtä musiikin ja rytmin kanssa ja antaa sen kuljettaa!

Se olisi ihanaa, eikö!

Sitten palaat todellisuuteen. Muistutat itseäsi, että sinulla ei ole lahjoja eikä muutenkaan edellytyksiä. Eikä oikeastaan aikaakaan opetella mitään uutta. Nykyiselläänkin on niin paljon kaikenlaista ja muutenkin on valmiiksi kiire.

Eivätkä uudet harrastukset ilmaisiakaan olisi. Maksaisivatkin varmasti pitkän pennin. Tulisi kurssimaksuja ja kaikenlaista tarviketta pitäisi varmasti hankkia. Sitten kamppeet vain makaisivat kaapissa tilaa viemässä, kun et sitten kuitenkaan osaa mitään.

Tehkööt muut. Ne jotka osaavat. Et sinä.

En osaa

Minäkin olen väittänyt itselleni kaikenlaista. Erityisen huono olen piirtämään.

Useasti olen ajatellut, miten hauskaa olisi piirrellä muistilehtiön kulmaan ajankuluksi lääkärin vastaanottohuoneessa tai muuten vain puhelinpalvelun jonotusmusiikkia kuunnellessa. Tai joskus kahvilassa istuessa voisi piirtää kuitin taustapuolelle jotakin mukavaa.

Kirjoittelen kyllä muistivihkoihini ja lukemattomille paperilappusille, jotka yritän pitää tallessa mahdollista myöhempää käyttöä varten jossakin tekstissä tai runossa.

Mutta miten mukavaa olisikaan voida elävöittää muistikirjan lehtiä ja muistilappusia pienillä piirustuksilla tai bujoilla eli pitää bullet journalia.

Mutta kun minä en osaa piirtää.

Mitä elämä olisi, ellei meillä olisi rohkeutta yrittää mitään? – Vincent van Gogh

Harmittelin piirustustaidottomuuttani erityisesti, kun kirjoitusharjoituksen muodossa tulin kirjoittaneeksi tarinan aggressiivisesta kengurunpoikasesta. Näin tarinan mielessäni kuvina. Kuvasarjasta olisin mielelläni piirtänyt sarjakuvan. Mutta kun en osaa. Piirustustaidottamana minulla ei ole siihen mitään mahdollisuuksia. Ei niin mitään.

Niinpä. Se, mitä pidät ja ajattelet totuutena, toimii ikään kuin suodattimena. Omat ajatuksesi taidoistasi, kyvykkyydestäsi ja ominaisuuksistasi ovat kuin silmälasit, jotka tarkentavat sinut näkemään juuri ne yksityiskohdat, jotka vastaavat sinun käsityksiäsi.

Se, mitä näet, vahvistaa näkemystäsi. Ympyrä sulkeutuu.

Lue myös: >> Älä torju kehuja! – Sinulla on lupa olla hyvä ja osaava

Entä jos osaankin?

On helppoa nähdä asiat pintapuolisesti, vaikka tosiasiassa emme näe sitenkään. Todella edessämme olevien asioiden sijaan näemme yleensä vain sen, mitä haluamme nähdä, sen, mihin olemme takertuneet ja mitä odotamme. – Dinty W. Moore

Ajatus siitä, että voisin piirtää sarjakuvan aggressiivisesta kengurunpoikasesta ei jättänyt rauhaan. Esitin itselleni muutaman kysymyksen. Niihin vastattuani en enää voinut jättää yrittämättä. Päätin myös ajankohdan, jolloin sen tekisin.

Kerroin parille luotettavalle ja kannustavalle ystävälle, että aion piirtää sarjakuvan aggtessiivisesta kengurunpoikasesta. Varmistin näin, etten jätä itselleni pienintäkään mahdollisuutta jättää päätöstä pelkäksi aikomukseksi.

Tartuin kynään. Piirsin paperille neljä ruutua. Raapustin elämäni ensimmäisen sarjakuvan. Piirrokseni näyttivät juuri siltä, miltä ensi kertaa elämässään sarjakuvan piirtäneen piirustukset näyttävät. Ja se on ihan ok!

Ensikertalaisen sarjakuvan piirtäjän piirustuksen kuuluukin näyttää ensikertalaisen piirtämältä. Merkityksellisintä on se, että voin nyt ajatella, että osaan. Syntynyt sarjakuva on siitä konkreettinen todiste. Se, miten hyvin osaan, on epäolennaista. Osaan omalla tavallani. Se riittää.

Lue myös >> 9 turhaa uskomusta, miksi voimaannuttava kirjoittaminen ei ole sinua varten

Tunnistin ja tunnustin itselleni, että tunnen itseni epävarmaksi, kun kokeilen piirtämistä, koska en ennen ole sitä tehnyt. Niinpä väitin itselleni, että en osaa. Se oli tapa suojella itseäni joko siltä, että petyn odotuksissani tai joudun kohtaamaan omat puutteelliset taitoni.

Kysy nämä kysymykset itseltäsi, kun väität itsellesi, että et osaa

Voisiko olla niin, että sinäkään et ihan aina ole rehellinen itsellesi, kun sanot, että sinä et osaa? Tai sinulla ei ole lahjoja. Kysy silloin itseltäsi nämä kysymykset:

Miksi sinun pitäisi pystyä tekemään jotakin yhtä hyvin kuin joku toinen, joka on harjoitellut pitkään, jos olet vasta kokeilemassa uutta asiaa ensimmäistä kertaa elämässäsi?
Mitä olisi kaikkein pahinta, mitä voi tapahtua, jos kokeilet ensimmäistä kertaa elämässäsi? Tai kokeilet jotakin uudelleen?
Mitä tapahtuu, jos omasta mielestäsi epäonnistut? Miten reagoisit, jos paras ystäväsi epäonnistuisi samalla tavalla?
Mitä voit saavuttaa, jos kokeilet?
Mitä menetät, jos jätät kokeilematta?

Viimeiset kaksi kysymystä ovat tärkeimmät. Oletko aivan varma, että sanot mieluummin, että et osaa ja jätät itsesi ilman uutta kokemusta? Entä jos sanotkin mieluummin, että sinäkin osaat. Sinä osaat omalla tavallasi ja se riittää.

Luokat: Rohkeus