Joku kyseli ja kommentoi taas elämäntilannettasi, tekemiäsi valintoja, harrastuksiasi tai mieltymyksiäsi kyseenalaistavaan sävyyn. Siitä jäi ikävä olo. Omat rajasi oli ylitetty. Ei auttanut, vaikka miten olisit selittänyt ja puolustellut sitä, miksi juuri näin on sinulle paras. Aina löytyy jotakin huomautettavaa ja lisäkommentoitavaa. Aina joku toinen on parempi perustelemaan ja kumoamaan sinun näkemyksesi. Aina.
On ihmisiä, jotka pitävät oikeutenaan kertoa mielipiteensä, miten sinun pitäisi elää ja on ihmisiä, jotka toden totta tietävät paremmin kuin kukaan muu, miten muiden pitäisi elää ja olla. Heille toisen ihmisen omat rajat on vieras käsite ja he pyrkivät mielellään näiden rajojen yli, vaikka housunpersus repeäisi piikkilankaan. Miten pidät nämä tyypit pois omalta tontiltasi?
Olin juuri istahtanut lounaalle ja puhaltelin jäähdyttääkseni haarukassa höyryävää paprikanpalaa, kun puhelin soi. En tuntenut numeroa ja vastasin. Soittaja oli etäisempi sukulainen, joka ottaa yhteyttä ehkä kerran vuodessa tai parissa. Kyselin hänen vointiaan ja kuuntelin hänen kuulumisiaan samalla, kun tuuppasin suuhuni sopivaksi jäähtynyttä munakasta.
Soittaja kyseli vanhemmistani ja siskostani. Vastailin ympäripyöreitä. Mielestäni on parempi, että kukin saa itse kertoa omat kuulumisensa. Heihin voi ottaa yhteyttä ihan suoraan. Sitten napsahti kysymys: "Onkos sinulla ukkoa".
Vastasin, että kiitos, voin oikein hyvin. Soittaja yskähti hieman ja kysyi, mitä sanoin. Kerroin uudelleen voivani oikein hyvin ja pyydystin samalla haarukkaan persiljan täplittämän viipaleen keitettyä perunaa. Soittaja sanoi kysyneensä, onko minulla ukkoa. Minä kerroin edelleen ystävälliseen sävyyn, vastanneeni siihen, että voin oikein hyvin.
Korvanapista välittyi kuuloelimeeni ääneen sanomatonta närkästystä. Soittaja kiitti tiedosta ja lopetti suuttuneena puhelun siihen. Kaadoin ruokailun ajan hautuneen yrttiteen pannusta kuppiin ja siitä nousevien höyrykiehkuroiden läpi seurailin nautiskellen ja hyväntuulisena talitiaisten lounastamista lintulaudalla.
En myhäillyt omahyväistä tyytyväisyyttä ja vahingoniloa suututettuani soittajan. Olin pahoillani hänen suuttumuksestaan. Ihminen, joka kuulumisiasi kysellessään osoittaa välinpitämättömyyttä sitä kohtaan, että kerrot voivasi hyvin, ei ole soittanut välittääkseen. Jos hän välittäisi, hän olisi ilahtunut kuullessaan, että voit hyvin. Sen sijaan hän suuttui, koska ei saanut haluamaansa tietoa. Hän oli liikkeellä ihan muissa asioissa.
Mikä minua siis ilahdutti? Minua ilahdutti se, että olin onnistunut pitämään omat rajani. Olin onnistuin siinä, missä vielä muutama kuukausi sitten hammaskiille joutui koville. Olin tunnistanut omien rajojeni yli pyrkivät tungettelijan ja pysäyttänyt hänet sinne. Olin pitänyt puoleni. Mielikuvaharjoittelu oli tuottanut tulosta.
Kukaan ei voi antaa sinulle vapautta. Kukaan ei voi antaa sinulle tasa-arvoa, oikeutta eikä yhtään mitään. Jos olet ihminen, otat sen itse. – Malcolm X
Todennäköisesti tiedät lukemattomia tilanteita, joissa rajojesi yli on kävelty. Mieti niitä ja keksi vaihtoehtoisia tapoja, joilla olisit voinut selviytyä niistä toisin. Tilanne oli ikävä, joten älä tee siitä itsellesi entistä ikävämpää soimaamalla suotta itseäsi. Tapahtunut on tapahtunut. Lyö leikiksi ja päästä mielikuvituksesi valloilleen. Mitä yliampuvampia tarinoita keksit vaihtoehtoisiksi vastauksiksi ja mitä hersyvämmät naurut saat, sen parempi. Iloinen mieli oppii nopeammin.
Kaikki maanpuolustuslaitokset harjoittelevat säännöllisesti. Harjoittele sinäkin. Epäonnistumiset eivät ole epäonnistumisia. Ne ovat lisämateriaalia mielikuvaharjoitteluusi. Luota siihen, että opit vähitellen pitämään omat rajasi. Kun onnistut, palkitse itsesi.
Luokat: Riittämättömyyden tunne