Onko lapsettomuus vaille jäämistä?

Äitiydestä kertonut runo nostatti minulle, lapsettomalle, kyyneleet silmiin. Runo puhui sydänäänien kuulemisesta oman sydämen alla. Jäin miettimään, olenko muita enemmän jäänyt vaille jotakin, kun en ole omia lapsia saanut.

Onko lapsettomuus vaille jäämistä?

Oman lapsettomaksi jäämisen hyväksyminen on ollut pitkä tie. Järjen kautta ajattelemalla oli helpompaa hyväksyä, että näin on omalla kohdallani ehkä ollut paras.

Kolmekymppisenä olisin tahtomattani siirtänyt eteenpäin, jälleen uudelle sukupolvelle taakkasiirtymää, josta en silloin vielä ollut tietoinen.

Nelikymppisenä minut piti ylipäätään työ- ja toimintakuntoisena nivelreumalääkitys, joka olisi pitänyt jättää pois, jos raskautta olisi halunnut suunnitella. Lisäksi olin tuolloin monta vuotta niin uupunut, että pelkkä ajatus lapsesta huolehtimisesta omasta arjesta selviämisen lisäksi oli täysi mahdottomuus.

Nyt aikaikkuna on sulkeutunut enkä enää tässä iässä lapsiarkeen haluaisi ryhtyä, jos se olisi mahdollista. Keho ei enää jaksa eikä palaudu samalla tavalla kuin nuorempana. Olisin yli 70-vuotias, kun lapsi tulisi täysi-ikään.

Lapsettomuus ei ole este sydänäänien kuulemiselle

Sydänääniä voi kuitenkin kuulla ja kuunnella monella tavalla. Jos sinulle ei ole suotu kuultavaksi oman syntymättömän lapsesi sydänääniä, ehkä voit sen sijaan ottaa tehtäväksesi kuulla sellaisia sydänääniä, jotka syystä tai toisesta eivät ole tulleet kuulluiksi.

Lähimmät sydänäänet ovat omat sydänäänesi. Miten hyvin osaat kuunnella omia sydänääniäsi? Kuuletko sen, mitä oma sydämesi sanoo? Sivuutatko kuulemasi ja kuuntelet mieluummin muiden odotuksia – todellisia tai kuviteltuja? Ohjaavatko järki tai erilaiset pelot valintojasi?

Sydän tietää, mutta mieli silti neuvottelee. – Pekka J. Mattila

On paljon lapsia, joiden sydänääniä heidän oma äitinsä tai isänsä eivät kykene kuulemaan, vaikka varmasti tekevät parhaansa, minkä omilta epätäydellisyyksiltään pystyvät. Lapsi on lahjakas poimimaan talteen kaikki pienetkin nähdyksi ja kuulluksi tulemisen muruset aikuisilta ihmisiltä. Sillä ei ole merkitystä, onko aikuinen ihminen sukua vai ei.

Jokaisen aikuisen sisällä elää myös hänen sisäinen lapsensa. Osaako jokainen kuunnella oman sisäisen lapsensa sydänääniä? Kun annat toiselle aikuiselle nähdyksi tulemisen tunteen, ehkä se auttaa häntä kuulemaan paremmin myös itse oman sisäisen lapsensa sydänäänet.

Sydänäänien kuuntelua on osoittaa toiselle ihmiselle, että hän tulee nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on: omana vajavaisena itsenään.

Maailmassa on paljon sydänääniä, jotka vain odottavat kuulluksi tulemista. Ehkei se olekaan vaille jäämistä, ettei ole saanut kuulla oman syntymättömän lapsensa sydänääniä. Sen sijaan voi kuulla muita sydänääniä. Se on aivan yhtä arvokasta, vaikka erilaista.

Luokat: Ulkopuolisuuden tunne